Jatkuu meidän neidillä siis yhä. Viime yö itkettiin lähes kokonaan läpi, vatsaa väänsi pienellä kovasti :( sekaisin ei kuitenkaan mennyt, mutta kova oli kipu. Ja limaa tuli paljon nieluun ja tänään ollaan sitten niistelty sitä parhaan mukaan pois. Eli en jatkanu altistusta enää tänä aamuna. Kyllähän se oli arvattavissa, mutta näin kovat tai oikeestaan selkeät oireet ei ollut silloin pienempänä. Ehkä se osittain johtui tietenkin siitä että Amanda sai maitoproteiinia silloin ainoastaan äidinmaidon kautta, ei suoraan purkista. Ja tietysti nyt kun ollaan oltu sitä ilman niin olihan se hurja määrä syödä yhtäkkiä sitä pari desiä. Ralf on neitiä nyt nukuttamassa, toivottavasti meidän iltainen kylpyhetki auttaa tukkoisuuteen ja saadaan edes vähän rauhallisempi yö.
Puhumattakaan tuosta neidin vatsakivusta, saati nuhasta niin mun on tällä hetkellä melkein mahdoton nukkua ilman kipua. Liitoskivut on todella kovat, lonkat särkee sekä vatsaa sattuu. Eilen illalla meinasi vielä mitä luultavammin migreeni kohtaus iskeä, sydän hakkas, päätä särki ja happea ei meinannut saada. Ja kamala olo. Hyi että, on tää vaan välillä rankkaa olla raskaana. En pääse kääntämään kylkeä, välillä saan herätellä Ralfia auttamaan, ja välillä käännän itkun kera. Vessas käyn vaan jos on ehdottoman pakko. Ei mulla ollut mitään vastaavaa ensimmäisen raskauden aikana, tää on ihan hullua! Noh, 4 viikkoa jäljellä, tänään 36+0. Wohoo. Huomenna neuvola, jospas ne keksis jotain keinoja miten selviän tästä arjesta. Saa nähdä jos hb on noussut, peukut pystyyn sille!
Tänään saatiin vihdoin ja viimein patja ostettua Amandan toiseen sänkyyn, vieläkö reunapehmusteet ompelis valmiiksi, kaikki tarvittava on jo niihinkin ostettu. Ompelukone vaan ei jostain syystä halua syöttää kangasta eteenpäin, jumittaa vaan pakoillaan. Ja mietoja chilejä pitäis tilata netistä että saan ne itämään, ehtis saada satoa vielä tälle kesälle. Yritit samoin. Viime vuonna kävi kaikelle vähän hassusti kun mä olin niin huonossa kunnossa ja Ralfilla kädet täynnä meidän hoitamisessa, niin päätettiin heittää kaikki "elävä" roskiin että päästiin vähän helpommalla. Tosin osa chilien rungoista seisoo edelleen tuolla takapihalla ruukuissa, uuups!
Nyt alkaa olla yläkerrassa hiljaista, jospas sitä tekis muutamat lämpimät voileivät tälle iltaa ja painuis nukkumaan, yötä!