Kuvia

Mämmiä ja lunta

Yön aikana oli sitten satanut suht reippaasti lunta. Oli aamulla vähän erinlainen maisema vastassa ku herättiin. Huoooh. Mutta onneksi aurinko alkoi paistaa ja sulatti kaiken sen uuden lumen ainakin pois, mitenkäs sitä sanotaankaan; Uusi lumi vanhan surma? Toivotaan parasta, sillä sää ennuste lupasi huomisellekin hieman sadetta.

Pääsiäinen on tulossa, rairuohot oli saaneet eilen ilmeisesti liian niukasti vettä, sillä olivat aamulla hieman nuutuneen näköisiä. Noh, asia oli päivään mennessä korjattu ja ruohot jaksaa nousta taas! Ostin kaupasta sellaisia "söpöjä" pieniä tipuja mitä saa sitten tiputella sinne ruohojen joukkoon. Kyllä se vaan on keväisen näköistä.

Oon tosi yllättynyt kuinka nopeesti retiisit ja tilli, chilipaprikoista puhumattakaan alkaa itää ja nousta ylös päin. Pari päivää ehtinyt olla mullassa ja hups vaan! Herneenversojakin laitoin tulemaan keittiön ikkunalle, oon aika perso sille tuoreen herneen maulle, enkä jaksa millään odottaa oikeita herneitä. Ja ne tulee nopeesti, toivon jo ensiviikoksi jotain maisteltavaa :)

Herkuteltiin tänään sunnuntain kunniaksi, syötiin lounaaksi lasangea jota tein eilen illalla jo valmiiksi, välipalaksi käytiin hakemassa kaupasta mämmiä (jota pitää aina kerran vuodessa vähän syödä, ja jostain kumman syystä tänään oli sellainen mielihalu). Mentiin sitten mämmin ja kermapurkin kera moikkaamaan fammua ja faffaa, jotta saatiin mämmi pois syödyksi. Amandakin maisteli eikä edes naama kääntynyt kovin mutkalle. Muutaman hassun lusikan söi, vaikka oli ainut joka söi ilman sokerikerrosta ja kerma "lorausta". Iltapalaksi vedettinkin sitten koko perhe hieman hk:n sinistä ja munakasta, nam nam. Meidän pienen naisen harvinainen herkku on nakit tai hk hieman paistettuna. Amanda söis sitä niin kauan kun joku tarjoaa.

Huomenna taas neuvola aamupäivästä. Oon jotenkin niiiin kypsänä siellä käymisestä. Ei huvita ollenkaan. Viimeksi olin laihtunut kilon, ja täti ihmetteli et oonko lopettanut syömästä. En, en todellakaan ole, turvotus vaan vaihtelee ja nestettä on joskus enemmän kuin toisten. Meinasi et jos alitajunnassani jotenkin pelkäisin tulevia kiloja. Joooopa joo :D Paniikki iski heti kun 70 kiloo tuli täyteen. Höps höps. Syön suht terveellisesti, teen itse lähes kaiken mitä suuhuni laitan (lukuunottamatta karkit, nams). En jaksa tollasia asioita stressata. Noh, katsotaan mitä huomenna on. Toivotaan että synnytys käynnistyisi nyt 12 tunnin kuluessa niin välttyisin neuvolalta! :) hop hop vauva, tule jo!

Tämä viikko

Ei vauvaa, paljon kipua. Talojen ihmettelyä, ulkoilua. Aurinkoa ja vettä. Hyvää ruokaa. Kiljumista. Istuttelua. Pussailua <3

Mutta tiedättekö mikä vähän harmittaa..

Tää raskaus on ollut tosi rankka, eikä ainoastaan mulle. Mutta mua harmittaa kyllä kovasti etten oo missään vaiheessa päässyt oikeesti nauttimaan tästä raskaudesta ja siitä että mun sisällä kasvaa uusi pieni ihmisenalku. Se on oikeesti tosi surullista. Tietysti oon onnellinen ollut tästä koko ajan. Mulla ei oo ollut aikaa, eikä mahdollisuutta samalla tavalla huomioida tätä vauvaa. Tottakai arki on nyt niin paljon erinlaisempaa kuin silloin kun odotin Amandaa, mutta silti se vähän harmittaa. Mitä jos tää onkin viimeinen kerta kun oon raskaana, enkä saa kokea tätä samaa olotilaa uudestaan? Oon niin onnellinen että saadaan vihdoinkin tää toinen pieni ihminen tänne meidän kanssa arkea viettämään ja kasvamaan, mutta tavallaan on tosi haikea mieli.. Jotenkin sitä on niin periksiantamaton, eikä osaa aina kuunnella omaa kroppaansa kun järki sanoo että pitäis ottaa rauhallisesti ja yrittää rentoutua, mutta mieli ei anna periksi. Pakko yrittää kokoajan olla mukana ja tehdä asioita niin kauan että sattuu jo niin paljon kroppaan et itku meinaa tulla. Höööh.
Mun tulee niin ikävä tätä tunnetta, ja niitä potkuja ja muljahduksia tuolla mun vatsassa. Ja sitä kun sä huomaat kuinka se vauva reagoi jo tähän maailmaan, ja sun kanssa tuolta vatsankin sisältä.

Sellaista elämä on. Valitettavasti, tavallaan.

Oi mikä sunnuntai :)

Amanda nukkui taas tosi hienosti omassa huoneessaan, heräten ensimmäisen kerran vasta seitsemän aikaan, josta uni jatkui vielä kahdeksaan, hyvä Amsku!! Aamutoimien jälkeen hengailtiin hetki ja mentiin ulos touhuilemaan, siivoiltiin terassia, hakattiin hieman lunta pois pihalta ja käytiin Divan kanssa pieni aamulenkki. Amanda käveli ihan itse koko lenkin, eli ainakin yli 500m, mitä tuon korttelin kiertämisessä nyt olis matkaa. Wou, ihme jos naisella ei tuu jalat kipeeksi tuollaisesta lenkkeilystä. Mutta oli sopiva lenkkeily tahti äidillekin, sai kiikutella itteensä eteenpäin juuri sopivaa etana vauhtia :D Lounaaksi takaisin kotiin ja neiti nukkui hyvät päiväunet.

Ralfin vanhemmat tuli käymään sitten kolmen jälkeen ja käytiin hieman läpi Amandan päivärutiineja, että kun lähtö tulee niin tietää jo valmiiksi miten suunnilleen meidän arki sujuu. Kirjoittelin sitten tuollaisen "Amandan päiväruutinit" lapunkin tuohon seinälle. Vielä ruokaohjeet ja digiboxin käyttöohjeet kun kirjoittelis :P Meidän neiti kun on yhden ainoan kerran ollut hoidettavana kun käytiin syömässä meidän hääpäivän kunniaksi tuossa joulukuussa, oltiin ainakin kolme tuntia poissa.. eli joo, mä oon aika huono jättämään neitiä mihinkään hoitoon. Nytkin stressaan välistä melkein enemmän sitä että kuinka Amanda pärjää kun mulla tulee lähtö synnärille. Joo, tiedän että neiti pärjää ihan varmasti vallan mainiosti, mutta stressaan sitä silti kovasti. Yhdessä välissä olin jo jättämässä Ralfia kotiin Amandan kanssa, että voisin olla levollisin mielin. Mutta oon ehkä hieman itsekäs, ja tarviin sen sinne mukaan pitämään mua järjissäni, eikä Ralf kyllä ilahtunut ajatuksesta ettei se olisi mukana sen lapsen syntymässä.. Mutta niin se vaan mielialat ailahtelee välillä. Nyt en kyllä lähtisi ilman Ralfia, on tuo jännitys noussut niin kovaksi!

Nyt illasta ajeltiin tuonne kalarantaan ja käytiin hieman kävelemässä siellä, ja ajeltiin tuolta uuden bölen alueen kautta kotiin. Hullua että ihmiset laittaa paljon rahaa siihen että rakennat omakotitalon tuollaiselle pienen pienelle tontille. Monella tontilla ei piha-aluetta jäänyt kuin pari metriä talon ympärille. No mutta makunsa kullakin.

Nyt on iltapuurot syöty, hieman vielä tolskausta ja sitten pääse taas nukkumaan. (tai pyörimään sänkyyn useammaksi tunniksi)
Fammu on töissä vielä ensi viikon, ottanut vapaaksi sitten sen seuraavan eli maha-asukki sais kuulemma vielä 5 päivää pysyä vatsassa. Katsotaan...

Halataanko?

Kiva lauantai-ilta :) Meillä oli eräs hyvä ystävä vieraana ja senkun vaan hengailtiin mutta hyvä fiilis jäi. Amandahan ei enää nukahtanut uudestaan päivällä, vaikka Ralf yritti käydä sen kanssa tunnin kävelemässä. Sen kyllä huomasi sitten loppuillasta kun neiti kävi vuorotellen kierroksilla, välillä hullusti kiljuen ja juosten ees taas, välillä taas ei sitten piisannut hermoja yhtään mihinkään. Ja tietysti osa oli hieman esittämistä kun oli uus silmäpari katsomassa :) Muakin jopa supisteli muutaman kerran taas, mutta ei tarpeeksi kovaa eikä kauan. Höööh.

OKuinka hankala on osata arvostaa toisen ihmisen tekoja? Itse ainakin haluaisin oppia arvostamaan paljon paremmin muita ihmisiä, ja ihan sellaisia pieniäkin arkisia tekoja. Mitään ei saisi pitää itsestään selvyytenä! Mua oikein välillä harmittaa etten ehkä osaa näyttää sitä tarpeeksi hyvin, et kuinka paljon mä arvostan monia asioita, esimerkiksi mitä Ralf tekee ihan joka päivä meidän hyväksi. Tällä hetkellä varsinkin kun on ollut kaks suht vaikeaa raskautta takana. Ja sellaisia pieniä uhrauksia, joita tuskin kukaan muu huomaa kuin ihminen itse mitä tekee toisen puolesta. Luopuminen on aina hankalaa vaikka se olisi vaan ihan pienikin asia. Luvataanko yrittää huomioida enemmän niitä pieniäkin asioita mitä toinen ihminen tekee sun eteen, sanoa kiitos, halata ja tarkoittaa oikeasti mitä sanoo. Muistaa että itselle pieni asia voi olla toiselle jotain suurta. Olis hienoa kun ne asiat muistais joka päivä, koko päivän!

Mutta nyt nukkumaan, Amanda nukkuu taas kiltisti tuhisten omassa sängyssä, omassa huoneessa ja toivotaan että Ralf sais hyvät unet ilman kovin isoa häiriötä mun pyörimisestä, saati Amandan heräilystä. Kiitos tästä päivästä.  Huomiseen :)

Aurinkoista viikonloppua!

Amanda nukkui viime yönä omassa huoneessaan, toisen yönsä koskaan, ja nukkui muuten neiti heräämättä aamu kahdeksaan asti! Iso tyttö! Ralfkin sai nukkua koko yön ilman hyppimistä pitkästä aikaa :) Toivotaan ettei tää jäis yhteen kertaan, peukut pystyyn siis!

Leivottiin (Ralf leipoi) mokkaruutuja taas, ja hetken päästä saatetaan saada jopa vieraita! Oi nams mums, Ralf tekee maailman parhaat mokkikset <3 Ralf lähti Amandan kanssa hieman kärryilemään kun neidin päikkärit "vähän" katkesivat kesken. Toivotaan että neiti saisi vielä unen päästä kiinni.. Mikä on yleensä suht mahdotonta, ainakin jos neiti herää meteliin tai muuhun vastaavaan "inhottavaan" asiaan. Ihmeellistä että Amanda nukkui niinkin hyvin päiväunia silloin kun lunta tippui oikein paukkumalla katolta!

Kävelylle olis itsekin kiva jo päästä, varsinkin tällaisilla keleillä kun aurinko paistaa ja näkee ihan silmillä kuinka nopeesti lumi sulaa ja kesä lähestyy! Nooh, enää ei oo pitkä aika siihen että mäkin olisin lenkkeily kunnossa, toivottavasti! Tänään on 38+3 eli 3 viikkoa on aikalailla maksimi mitä tämä seuraava neiti voi tuolla mahassa viettää! Me kyllä jo niin kovasti odotellaan neidin tuloa <3 ...mutta mä en niin innolla synnytystä. Hyi kun mua onkin alkanut jännittämään se paljon yhtäkkiä. Ihan nollasta sataan yhtäkkiä. Jos vähänkään alkaa supistelemaan niin meinaan mennä ihan paniikkiin! Sydän hakkaa ja tulee huono olo sekä kylmä hiki nousee. Huh. Tavallaan toivon että synnytys olis tässä ihan pian niin pääsis tästä jännityksestä. Saa nähdä kuinka käy, toivotaan parasta!

Nyt mä googlailen kyllä muutaman koirakoulun/kouluttajan nimet jostain ylös ja käyn tiputtamassa naapurin postilaatikkoon kirjeen. On meinaan vain vähän ärsyttävää kun koira räkyttää "jatkuvasti". Omistajat on kyllä tietoisia siitä, mutta ei näytä välittävän, tai ei riitä mielenkiinto tehdä asialle mitään. Kerrottukin kyllä on asiasta, mutta ei mitään vaikutusta. Huoh huoh huoh, niin turhaa jotenkin. Kummallista kuinka vähän ihmiset oikeasti jaksaa huomioida muita ihmisiä ympärillään? Ihan sama miten muut jos itsellä vaan on kaikki ok. Ja kun on melkeen ihan sama mistä on kyse! Pitäiskö sitä itsekin vaan lakata välittämästä, välillä kyllä tekis mieli...

jaaaaa muutama kuva, ettei jää mieli ihan synkäksi :)

Hah, ja pakkasinpas sairaalakassinkin, vihdoin!! ;)

Ooou noooou :)

Nyt tulee sitten lunta taivaalta. Haloo?!

Sunnuntaina käytiin juomassa faffan synttärikaffit.

Maanantaina oli neuvola, kaikki ok. Paino oli uudella kymmenellä, wohoo :) (eli 70,3)

Tiistaina vaan hengailtiin, kuten eilenkin.

Istuteltiin rairuohoa pääsiäiseksi muutamaan kuppiin, ruohosipulia kesää varten itämään sekä oreganoa. Chilin siemenetkin laitettiin itämään omaan kuppiinsa. Pikkuhiljaa se kevät sieltä tulee :) Ollaan jo suunniteltu mitäs alettais kasvattamaan kesällä, ja meidän "kasvimaalaatikot" on jo tilauksessa, jostain pitäis vielä löytää hyviä (ja halpoja) parvekelaatikoita ja amppeleita mihin laittaa sitten loput kasvamaan. Ainakin herneitä, porkkanoita, retiisejä ja mansikoita on tulossa. Perunaakin voisi vähän laittaa, ja ehkä salaattia. Nammmm :) unohtamatta tilliä! No joo, siitä lisää myöhemmin.

Vauvaa ei näy eikä kuulu, tänään on 38+1 joten vielä saa vatsassa olla ihan hyvin. Ei hätää :)
Amandan omaan sänkyynkin saatiin laitapehmusteet vihdoin ja viimein ommeltua (kiitos naapurin ompelukoneelle, neljäs kone jota koitettiin ja se toimi). Ralf on Amskun kanssa ostamassa itselleen patjaa (tai vieraspatjaa meille), ja ne suunnitteli tänään kokeilevansa jospa Amanda nukkuisi omassa huoneessaan. Saa nähdä kuinka käy. Nyt on kaurajogurttikin pannassa Amandalta, hieman on nimittäin vatsaa valiteltu, ja se alkoi se jälkeen kun ostettiin taas kaurajogurttia. Saa nähdä ettei neiti olis sillekin vähän allerginen. Sitten jää vielä riisimaito kokeiltavaksi, mutta ei vielä, sitten vauvan syntymän jälkeen.

tässä vähän kuvia muutamalta päivältä :)

Löööördagen

Jokohan nyt olis katolta tippunut kaikki lumet, ainakin viimeyönä paukkui taas ihan kivasti lunta alas kun pysyi lämpötila plussalla. Ihana että aurinko paistaa ja lumet sulaa, pääsee sitten synnytyksen jälkeen lenkkeilemään asfaltille, ei toivottavasti enää jään päälle. Eihän tuolla pihalla voi muksunkaan kanssa olla kun ei toinen pysy ollenkaan pystyssä. Ostettiin Amandalle pari päivää sitten uudet lenkkaritkin, helpompi tallustella kun noilla kuomilla ja ei oo niin kuumat. Niissä vilkkuu valot joka askeleella, aika mageet :) neiti pomppii peilin edessä ja naureskelee :)

Aamulla käytiinkin sitten kaupungissa, vielä viimeisiä "vauvaostoksia" tekemässä ja moikkaamassa muumia. Amanda ei arkaillut saati ujostellut yhtään kun näki muumin!

Jauhelihapihvejä, hiusten värjäystä, kylpyhetki koko perheen kera. Siitä on meidän lauantaipäivä tehty. Saa nähdä keksitäänkö jotain illaksi :)

Perjantai ja tuuuuuleeeee!!

Kauhee myrsky ollut aamusta(yöstä) asti tuolla ulkona. Meidän vessassa vaan humisee ja hiukset heiluu kun siellä vetää niin kovasti. Hurrrr. Laitettiin meidän neiti ihan normaalisti päiväunille yhden aikaan vaunuun tuohon takapihalle. Noh, arvatenkin siellä herätys tuli jo 45min päästä kun ei huvittanut nukkua tuolla tuulessa, onhan siellä aika kova meteli kieltämättä. Yleensä Amanda nukkuu n. 1,5h päiväunia, joten Ralf kokeili laittaa neitiä nukkumaan omaan sänkyynsä vielä hetkeksi. Ei tullut mitään, mutta sohvalle nukahti meidän viereen, kun me pelailtiin samalla pleikkarilla. Ja nukkuu edelleen... Nyt on kolme tuntia unia takana ja neiti senkun koisaa :D ilmeisesti oli kiva nukkua tuossa sohvalla, välillä asentoa vaihdellen.

Tehtiin Ralfin kanssa ananassorbettia pakastimeen jähtymään heti sen jälkeen kun Amanda oli nukahtanut. Siinähän olis ideana käydä sitä sekoittelemassa puolentunnin välein sähkövatkaimella että siitä tulisi kuohkeaa. Nooooh, en raaski laittaa vatkainta päälle kun siitä lähtee niin kova meteli, joten se taisi olla siinä se sorbetti! Käsin oon kyllä muutaman kerran sitä käynyt kääntelemässä, mutta ei se ihan taida riittää. Uusinta yritys sitten vaikka huomenna :D

mukavaa alkanutta viikonloppua kaikille :)

Potkuja ja unettomuutta

Hyvää naistenpäivää kaikille, vain muutama tunti myöhässä! Toivottavasti saitte paljon huomiota :)

Mä en saa oikein nukuttua, mikä nyt ei sinäsä oo mikään ihme näin loppuraskaudessa. Joka paikkaa sattuu, lonkat huutaa hoosiannaa, olkapäät ja hartiat on ihan jumissa, vatsa painaa vähintään tonnin, eikä asiaa edesauta se, että vauva potkii mun kylkiluita pitkin ja riehuu hullusti. Kauhee jano kokoajan, mikä vaatii sitten sitä että pitää nousta pissalle vähän väliä, ja tulee joka kerta kun juo tulee huono olo. Närästää. Vähän väliä on joko kylmä tai kuuma, riippuen joutuuko koko peiton ryttäämään jotenkin polvien väliin ja vatsaa tukemaan, vai voiko se olla päällä. Asentoa on niiiiin hankala vaihtaa, joka paikkaan sattuu ja kestää ikuisuus taas löytää vähänkään hyvä asento, mutta kun asentoa on pakko vaihtaa vähän väliä ettei sattuisi niin paljon.

Pian vois olla ihan hyvä aika synnyttää jo, eikös vaan? :)

Mikä viikonalku!

Nythän kävi sitten niin että jouduimme lähteä maanantai iltana Amandan kanssa sairaalaan. Tyttö sai jonkinlaisen kohtauksen jossa hengitys lamaantui ihan täysin. Ihan yhtäkkiä rauhallisesta, lähes nukkuvasta tytöstä alkoi tulla kovaa kipuhuutoa, ja sen jälkeen hengittäminen kävi hankalaksi. Sama toistui uudestaan mutta voimakkaampana ja soitimme ambulanssin. Raukka pieni, silmät vaan pyöri päässä kun Ralf juoksi neidin kanssa portaita alakertaan, roikottaen tyttöä pääalaspäin, ja selkään "lyömällä". Kuulosti ihan kuin jokin olisi tukkinut hengitystien. Onneksi neiti sai haukottua henkeä hieman ennen ambulanssin tuloa, ja se hieman rauhoitti. Sairaalassa sitten lääkäri hieman tutki, otettiin verikokeet (ja äiti oli kauhuissaan, mutta kestin sen suhteellisen rohkeasti, vain kerran.tuuppasin hoitajaa kauemmaksi :D). Amanda oli reipas tyttö kaikesta huolimatta, vaikka olikin kovin väsynyt. Hieman itku pääsi, mutta rauhottui aika nopeasti.

Sieltä jatkettiin sitten lastenosastolle yöksi tarkkailuun. Puolen yön aikaan päästiin sinne, ja Amanda simahti mun kainaloon kuin tukki. Ei edes yritetty nostaa neitiä omaan sänkyynsä nukkumaan, nuo sairaalan pinnasängyt kun ei oikein houkuttele tuollaista ikiliikkujaa joka unissaan pyörii, hyppii ja törmäilee joka puolelle. Noh, sitten tuli kysymykseen että kumpi jää sairaalaan yötä. Mä kun en oikein kykene välillä mihinkään liikkumaan ilman apua, saati sitten nostelemaan naista jos jotain tapahtuisikin. Päätettiin sitten molemmat jäädä sinne, samaan pieneen maks. 80cm leveään sänkyyn, missä Amanda jo nukkui valmiiksi. Siinä me kaikki neljä kuitenkin saatiin nukuttua joten kuten yö, Amanda kuin tukki ja minä ja Ralf hieman heikommin. Oli siinä varmaan hoitajalla näky kun kävi yöllä kurkkimassa :D

Yö meni kuitenkin hyvin, seitsämän aikaan herättiin ja hyvä niin, sillä kuultiin että puoli 11 päästään eeg:hen, joka tutkii siis Amandan aivokäyrää. Ja siinä kun on suotavaa että lapsi nukahtaisi. Ja niinhän siinä kävikin, neiti nukahti sinne heti kun pääsi maate. Ainoastaan sen myssyn päähän laitto ei ollut mukavaa, ei sitten ollenkaan Amandan mielestä. Siellä sitten köllöteltiin hetki, ja Amanda herätettiin ja räpsyteltiin sen silmien edessä sellaista kirkasvaloa. Neiti kun olisi mieluummin vaan jatkanut uniaan, jotka aina joku tuli keskeyttämään. Sitten takaisin osastolle, ja odottamaan tuloksia. Niissä ei näkynyt mitään erikoista, eli ei oikein kukaan osannu sanoa loppujen lopuksi mistä noissa "kohtauksissa" oli kyse. Päästiin kotiin seuraavan päivänä, eli tiistaina.. Toivotaan ettei uusiudu enää ikinä!

Että sellaista. Tänään 37+0 ja nyt alkaa kyllä olla jo sellainen olo että vauva saisi jo tulla. Ahdasta, raskasta ja kipeetä. Noh, tulee kun on tullakseen, heti kun on valmis. Täällä jo odotellaan kovasti <3

Mulla on kyllä ihana mies joka jaksaa meitä hoitaa, vaikka on itsekin väsynyt. Toivotaan että synnytys menee hyvin ja mä paranen siitä nopeasti et mä pääseen vuorostani hieman auttamaan Ralfin arkea ja huolehtimaan Ralfin hyvinvoinnista <3<3

Uusi viikko, uudet kujeet :)

Aamu alkoi verikokeilla, maksa-arvot oli ihan normaalit ja hb vielä vähän alle 100. Tunnin sai sitten labraan jonottaa, käytiin välillä kaupassakin ja hyvin ehdittiin, senkin jälkeen jonotin vielä lähes puolituntia. Hirveen hidasta toimintaa! Nyt iltapäivällä meillä oli lääkärineuvola. Ultralla kurkattiin ja neiti oli kyllä ainakin sillä hetkellä pää alaspäin, toivotaan että nyt pysyis sitten!! Lääkäri(t) kurkki tuonne alas ja kohdunkaulaa oli enää alle sentti jäljellä, mutta paikat vielä kuitenkin vähän kiinni, eli lähempänä ollaan kuin luulinkaan, kehoitti vaan lepäilemään ja antaa Ralfin hoitaa rehkiminen (noinhan meillä on mennyt koko raskausaika tosin...) :D verenpaine oli vähän myös nousussa. Kun pääsin kotiin neuvolasta, täytin vihdoin ja viimein sairaalaan esitietolomakkeen. Sairaalalaukun ajattelin myös katsella vielä illemmalla. Jotenkin heräsin vasta nyt tuolla neuvolassa kun se lääkäri ensin meinas et vauva voi tulla ulos hetkenä minä hyvänsä et herran jumala. :D

Käytiin eilen Ralfin vanhemmilla hetken aikaa viettämässä aikaa. Teinpäs sitten sellaisen virheen että annoin Amandan maistaa sellaista kauraomenavälipalapatukkaa. Voi herranjumala minkälaisen sokerihumalan se nostatti tuossa naisessa! Varmaan lähemmäs neljä tuntia neiti meni ihan silmät sikkurassa joka suuntaan. Aivan päätöntä menoa. Oli toisaalta aika pelottavaa katsottavaa, tuli paha mieli kun en huomannut että siinä olis ollut niin paljon sokeria. Noh, neiti sammui illalla kuin saunalyhty ja nukkui aika hyvän yön.

Meille oli tullut uusi lattia myös keittiöön sillä aikaa kun olin neuvolassa :) samaa mallia kuin olohuoneessa myös..

Maitoallergiaa nro. 2

Ja kyllä. Nainen sai eilen maistaa meiltä ihan vähän laktoositonta jogurttia. Nyt nukutaan sitten taas täällä meidän keskellä, itkun kera meni alkuyö. Toivotaan että nyt helpottais loppuyöstä.. Voi oi pientä, kaikki maitoproteiini on nyt tiukassa syynissä taas.

Weekend

Nyt on kaksi normaalia arkista puuhastelua sisältänyttä päivää takana. Perjantai sekä lauantai. Aurinko on sulatellut lunta, liukasta on piisannut kyllä! Amanda on nukkunut valkosipulit sängyssä, joten sen puolesta ollaan päästy vähän helpomalla, tosin Ralf oli tainnut viimeyönä olla hereillä viiden ja kuuden välillä kun neiti ois tahtonut herätä jo silloin.. Nukkui sit lopulta kasiin asti. Kavereita ollaan moikattu ja hieman taloesitteitä selailtu. Siinäpä se sitten.

Huomenna sunnuntai, saa nähdä mitä keksitään, vai keksitäänkö mitään. Ehkä saunomaan vois mennä, sais koira juosta ulkona ja kuluttaa energiaa, Amsku sais juoksuttaa muita välillä ja hyvällä tuurilla nahkayksiönasukki vois kääntää itsensä oikein päin ja jämähtää siihen. Kuullostaa suunnitelmalle?

Iiihana mies <3

Teki meille iltapalaksi mokkaruutuja :)

Flunssaa, vai allergistaflunssaa?

No nyt meidän neiti on kyllä kipeä. Nenä vuotaa oikein limaista räkää ja nielu on täynnä samaa tavaraa. Hengittäminenkin kuullostaa työläältä. Voi pientä toista :(

tästä tulikin teletappipäivä.

Aaaooooooghhhhh.

Sellanen yö oli viime yö. Amandalla oli ilmeisesti yhä hieman vatsa kipeä ja limaa kurkussa. Pyöri sitten meidän välissä lähes koko yön. Ja nämä mun lonkat :( itku tuli taas yöllä kun särki niin hurjan paljon. Vielä pitäis hetki jaksaa, sankohan mä nukuttua enää ollenkaan tämän raskauden aikana?

Tänään oli sitten neuvola päivä. Se kiva harjoittelija oli siellä yhä, ja neuvolatätinä oli joku random, taas. Painoin vielä alle 70, wohoo. Paino ei ollut liikkunut mihinkään, niin kuin ei vatsakaan ollut kasvanut, mutta vauva oli liikkeessä. Eihän ne oikein keksinyt että miten päin se siellä köllötteli. Noh, maanantaina lääkärille aika, katsotaan joko se keksii mien tämä neiti on vai mennäänkö sairaalaan. Jotenkin koko synnytys ei jaksa stressata eikä jännitä lähes ollenkaan, mutta jos vauva oliskin ihan väärinpäin, ÄäÄÄÄä. Heti nousee stressi käyrä kaakkoon. Seuraavakin neiti syntyy ihan luonnollisesti alakautta, ei mitään sektiota, sitten kyllä peruuttaisin haikaran tulon, hyyh! Hb oli hieman nousussa, 94, eli verikokeisiin maanantaina ja tsekataan samalla mun maksa-arvot samalla, ettei ole nousussa. Lonkista ne ei oikein osannut sanoa mitään, panadol ei auta niihin, sen nekin tiesi et tarvisin vahvemmat lääkkeet mutta eipäs sellaisia ole tarjolla tällä hetkellä. Nyt pitäis täyttää se esitietokaavake netissä sairaalaan ennen kuin taas unohdan sen. Se on nyt kuukauden "myöhässä", huuups!

Ralf nukuttaa neitiä päiväunille, toivottavasti uni maistuis nuin huonon yön jäljiltä. Hieman rentoutua, Ralf käy lekurilla ja jos sitä hetken sitten jaksais ulkoilla päikkäreiden jälkeen. Illalla tuleekin ehkä vieraita käymään, ehkä jopa kera ompelukoneen niin saadaan ne laitapehmusteet ommeltua! 

Ahihihiiii, vähän piristystä päivään :))